Blogivieras Teresa Rautapää: Koulusta puuttuu kuulemma tämäkin

Kun uusi kouluvuosi alkaa, päässäni soi lapsuudesta tuttu Anna-Mari Kaskisen sanoittama laulu: ”Me lähdemme kouluun, syksystä jouluun, joulusta uuteen kevääseen.” Näin on tänäkin vuonna. Koulut täyttyvät oppilaista ja opettajat palaavat perustehtävänsä äärelle. On jälleen aika opettaa, oppia ja kasvaa yhdessä.

Samalla alkaa tuttu keskustelu siitä, mitä kaikkea koulussa pitäisi opettaa.

Pitäisi opettaa esimerkiksi enemmän taloustaitoja, tekoälyä, yrittäjyyttä ja arjen hallintaa. Ehdotukset ovat useimmiten hyviä, ja niiden taustalla on aito huoli. Niissä on kuitenkin yksi kiinnostava piirre: ehdotuksen esittäjä tietää usein varsin varmasti, minkä ongelman koulu voisi ratkaista.

Koulun ulkopuolelta on helppo nähdä, mitä koulusta puuttuu. Koulun sisältä näkee paremmin, kuinka paljon siellä jo on.

Monet kouluun ehdotetuista uusista taidoista ovat nimittäin jo osa perusopetusta ja kuuluvat monen oppiaineen sisältöihin. Tämä ei tarkoita, että kaikki olisi kunnossa. Opetussuunnitelmaan kirjattu tavoite ei automaattisesti muutu opituksi taidoksi. Jotakin voidaan tarvita lisää, jotakin pitäisi opettaa paremmin tai käytännönläheisemmin. Mutta on eri asia sanoa, ettei jotakin opeteta kuin sanoa, että sitä pitäisi oppia paremmin.

Ehkä juuri tämä ero hukkuu helposti koulukeskustelussa. Puurot ja vellit menevät sekaisin: koulusta puuttuva taito ja koulussa heikosti opittu taito alkavat tarkoittaa samaa. Silloin ratkaisu on lähes väistämättä yhtäläinen. Kouluun tarvitaan jälleen yksi uusi sisältö.

Mutta koulupäivä ei pitene sitä mukaa kuin yhteiskunnassa syntyy uusia tarpeita. Jos jokaiseen ongelmaan vastataan lisäämällä opetukseen jotakin uutta, vaarana on, että kattila täyttyy ääriään myöten. Lopulta koulussa käsitellään kaikkea vähän, mutta liian harvaa kokonaisuutta ehditään oppia kunnolla.

Siksi olisi hyvä muistaa myös se, mikä koulussa on kaikkein olennaisinta. Lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen ja ajattelu eivät ole vanhentuneita taitoja. Päinvastoin. Niiden varassa opitaan myös kaikki se uusi, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Jos lukeminen ei suju, on vaikea arvioida internetissä vastaan tulevaa tietoa. Jos matematiikan perusteet ovat hatarat, talousasioiden ymmärtäminen vaikeutuu. Jos ajatuksia ei osaa ilmaista, niitä on vaikea perustella. Perustaidot eivät ole uuden maailman vastakohta, vaan sen perusta.

Koulu ei myöskään voi ennustaa kaikkia taitoja, joita tulevaisuudessa tarvitaan. Tänä syksynä koulunsa aloittava lapsi voi aikanaan tehdä työtä, jota ei vielä ole olemassakaan. Siksi koulun tehtävä ei voi olla kaiken tulevan opettaminen etukäteen. Sen tehtävä on antaa valmiudet oppia myös se, mitä emme vielä osaa nimetä.

Kun uusi lukuvuosi alkaa, toivonkin oppilaille ennen kaikkea kykyä oppia: parempaa lukutaitoa, rohkeampaa kirjoittamista, matemaattista ajattelua ja uteliaisuutta ymmärtää maailmaa.

Uusia aineksia kouluun on hyvä lisätä, kun niille on todellinen tarve. Mutta kaikkea ei tarvitse kauhoa samaan kattilaan vain siksi, että se on tärkeää.

Ehkä koulukeskustelussa olisi välillä hyvä kysyä uuden lisäämisen sijaan: opitaanko koulussa riittävän hyvin se, mitä siellä jo opetetaan? Lukeminen, kirjoittaminen, laskeminen ja ajatteleminen ovat tänäkin syksynä aika hyvä alku.

Kirjoittaja on äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, Kokoomuksen sivistyspolitiikan verkoston varapuheenjohtaja ja Hämeen Kokoomusnaisten puheenjohtaja