Mielipide: Hyvinvointivaltiosta on pidettävä kiinni

Kävimme perheen kanssa matkalla Kaliforniassa ja vietimme aikaa pääosin Los Angelesissa, enkelten kaupungissa. Olin jo ennen matkaa hyvin tietoinen amerikkalaisen luokkayhteiskunnan pelisäännöistä. Silti todellisuus ”tähtien” ja elokuvateollisuuden keskipisteessä järkytti.

Minä en vähästä hätkähdä. Paljon matkustaneena olen nähnyt kaikenlaista. Los Angelesissa inhimillisen elämän vastakohdat olivat kuitenkin niin rajut, että niitä on vaikea sivuuttaa ajatuksistaan kotiutumisen jälkeenkään. Kymmenet tuhannet ihmiset elävät kadulla. Lailliset huumeet ja aseet, kallis elintaso, asuntopula ja hoitamatta jääneet terveysongelmat näkyvät kaduilla rajusti riippumatta missä ja milloin Losissa liikkuu. Toisaalta kävimme katsomassa julkkisten ja rikkaiden koteja Beverly Hillsissä. Siellä kymmenien miljoonien kodeissa koetettiin suojata omaa pesäänsä vartijoiden, muurien ja kameroiden avulla.

Käytimme julkista liikennettä varoituksista huolimatta. Julkisessa liikenteessä ja kaduilla liikkuessa Hollywoodissa kieltämättä pelotti. Avoin huumeiden käyttö, huutavat, aggressiiviset, lamaantuneet ja sekavat ihmiset, hiljaisiksi sammuneet kasat, alastomat lapset ja nuoret huumeiden kourissa, ikäihmiset omaisuus muovipussissaan, nuoret työikäiset ihmisraunioina kaduilla ja luksuskohteiden porteilla makaamassa surettivat, itkettivät, pelottivat ja saivat kysymään: Tätäkö on amerikkalainen tähtiunelma? Kaupungin pormestari on julistanut muutama vuosi sitten kaupunkiin hätätilan kodittomuuskriisin takia. Ongelma on kuitenkin vain pahentunut. LA:ssa on menossa jonkinlainen ihmiskoe ja enkeleitä taivaalle syntyy nopeammin kuin tähtiä valkokankaalle.

Poliisin pilli soi koko ajan. Helikopterit pörräsivät ja valonheittimet valaisevat katuja yössä kun rikollisia jahdattiin. LA metrossa ja linja-autossa pyöri taukoamatta tiedote: If you see something, say something eli kun näet jotakin, sano jotakin. Tuo lause kuulostaisi vielä paremmalta: If you see something, do something eli kun näet jotain, tee jotain.

Matkan jälkeen on mielessäni ollut entistäkin kirkkaampana se, että Suomi on pidettävä hyvinvointivaltiona.  Se ei tarkoita avokätisesti kaikille kaiken tarjoamista, koska siihen meillä ei ole varaa. Hyvinvointivaltio tarkoittaa sitä, että kun ihminen ei syystä tai toisesta voi huolehtia itsestään, yhteiskunta auttaa jaloilleen ja tukee tietä kohti osallista yhteiskuntaa. Hyvinvointivaltio on parhaimmillaan trampoliini, joka auttaa hyppäämään ulos verkosta. Se ei ole riippumatto, jonne voi jäädä nukkumaan.

Nykyisen hallituksemme toimet ovat välttämättömiä. Poliittiset lakot ovat vastuuttomia tilanteessa, jossa yritetään luoda elämisen edellytyksiä koko kansakunnalle. Hyvinvointiyhteiskuntamme ei ole täydellinen ja yksittäisten ihmisten kohdalla joskus verkot pettävät. Ongelmistamme huolimatta elämme kuitenkin lintukodossa. Isossa kuvassa meillä on kaikki hyvin, erittäin hyvin. Olemme ”maailman onnellisin kansa”.  Hyvinvointivaltion etuisuudet ovat vain valitettavasti muodostuneet monille niin itsestään selviksi, ettei niitä osata riittävästi enää arvostaa.

Sari Niinistö (kok.)