Blogivieras Jouni Suonpää: Parempi asema työnantajayrittäjille, enemmän työpaikkoja

Suomessa puhutaan paljon uusista työpaikoista. Harvemmin kuitenkaan asiaa tarkastellaan työnantajayrittäjien näkökulmasta käsin. Keskustelu lähtee välillä myös väärästä oletuksesta, ikään kuin yrittäjä ei haluaisi palkata. Todellisuudessa useimpien yrittäjien ongelma ei ole halun puute. Ongelma on, että työntekijän palkkaamiseen liittyy useita sellaisia esteitä, joita ulkopuolinen ei aina näe.

Suomesta katosi tilastokeskuksen antamien tietojen mukaan 2021 vuoden ja 2024 vuoden välillä 20.000 työnantajayritystä. Tarkkoja tutkimustuloksia siitä, mistä ja miltä aloilta työnantajayritykset katosivat ei ole. On kuitenkin esitetty arvio, että erityisesti rakentaminen ja kaupanala kokivat merkittävimmät pudotukset työnantajayrittäjissä. Myös Mikroyritykset eli 1-10 henkeä työllistävät yritykset, on tunnistettu kokoluokaltaan eniten työnantajayrittäjiä menettäneeksi yritysten kokoluokaksi.

Kun esitämme kysymyksen, miksi näin tapahtui, on tarjolla seuraavat viisi selitystä: Koronan jälkivaikutukset, inflaatio ja korkojen nopea nouseminen, talouden taantuma, työllistämisen riskit ja kustannukset sekä YEL-uudistus ja yrittämisen kannattavuus. Oulun yliopiston blogissa on toisaalta tuotu esiin se, että erityisesti mikroyritysten määrä on ollut laskussa jo viimeiset kymmenen vuotta.

Haluaisin nostaa esiin selkeän tarpeen ja toisaalta huolen. Jos yhä pienempi määrä yrityksistä haluaa olla työnantajayrityksiä, kuinka voimme toivoa parempaa työllisyyttä Suomeen? Niihin ongelmiin, jotka estävät työnantajaksi ryhtymistä, on syytä paneutua.

Tutkimusten, yrittäjäkyselyiden ja pk-yritysbarometrien perusteella esiin nousee neljä erityisen suurta estettä. (Lähteet: yrittajat.fi & tyomarkkinatori.fi)

1. Oikean työntekijän löytäminen on vaikeaa

Yrittäjien yleisin huoli on yksinkertainen: mistä löytyy sopiva työntekijä? Työnhakijoita voi olla paljonkin, mutta heidän osaamisensa ei välttämättä vastaa yrityksen tarpeita. Monilla aloilla yritykset kertovat kärsivänsä osaajapulasta, vaikka samaan aikaan työttömyyttäkin esiintyy. Yritykset kokevat rekrytoinnin kestävän aiempaa pidempään, ja sopivien osaajien löytäminen on vaikeutunut.

Pienelle yritykselle rekrytointi on lisäksi paljon suurempi asia kuin suurelle organisaatiolle. Jos tuhannen työntekijän yritys tekee yhden epäonnistuneen rekrytoinnin, seuraukset jäävät rajallisiksi. Jos viiden työntekijän yritys tekee saman virheen, vaikutukset näkyvät välittömästi koko työyhteisössä.

2. Työllistämisen kustannukset ovat palkkaa suuremmat

Kun keskustellaan työntekijän palkkaamisesta, huomio kiinnittyy yleensä kuukausipalkkaan. Yrittäjän näkökulmasta palkka on kuitenkin vasta osa henkilön aiheuttamia kokonaiskustannuksia. Työntekijästä aiheutuu lisäksi sivukuluja, vakuutuksia, työterveyshuoltoa, työvälinekustannuksia, perehdytystä ja hallinnollista työtä. Ensimmäisen työntekijän palkkaamista käsittelevissä tutkimuksissa ja oppaissa juuri kokonaiskustannusten hahmottaminen nousee toistuvasti esille.

Yrittäjä ei siis arvioi, pystyykö hän maksamaan palkan ensi kuussa. Hän arvioi, pystyykö hän kantamaan kaikki työnantajan kustannukset myös silloin, jos markkina heikkenee tai tilauksia tulee odotettua vähemmän. Keskimäärin työn sivukulut ovat PK yrityksissä toimialasta riippuen 40-70% maksetun palkan päälle. Näissä kustannuksissa on sellaisia lakisääteisiä velvoitteita, jotka voitaisiin siirtää valtion vastuulle. Esimerkiksi nykyinen sairasloman omavastuuta on ehdotettu (Suomen Yrittäjät) tiputettavan yhdeksästä päivästä kolmeen. Tällä olisi yksistään jo iso merkitys yrityksille. Toinen asia on tekemättömän työn kustannukset, jotka rasittavat yritysten taloutta. Suomessa tehdään 1,5 tuntia vähemmän töitä viikossa kuin keskimäärin euroalueella. Työajan ja todellisuudessa tehtyjen työtuntien suhde on myös Suomessa euroalueen heikointa. Esimerkiksi arkipyhät ja työajan lyhennysvapaat (ennen Pekkaspäivät) tietyillä aloilla ovat tällaisia tekemättömän työn kustannuksia.

3. Palkkaamiseen liittyvät riskit tuntuvat suurelta

Moni yrittäjä kertoo pohtivansa ennen kaikkea riskiä. Entä jos kysyntä laskee? Entä jos rekrytointi ei onnistukaan? Entä jos yrityksen kasvu pysähtyy?

Pk-yritysbarometreissa näkyykin mielenkiintoinen ilmiö: vaikka yritysten näkymät välillä paranevat, rekrytointiaikeet eivät välttämättä kasva samassa suhteessa. Yritykset haluavat usein nähdä kysynnän vahvistumisen ennen uuden työntekijän palkkaamista. Tämä on ymmärrettävää. Työntekijän palkkaaminen ei ole lyhytaikainen päätös, vaan sitoumus, jonka vaikutukset ulottuvat vuosien päähän.

Yrittäjät eivät mielellään irtisano työntekijöitään, mutta jos yrityksen tilanne muuttuu, irtisanominen voi tulla välttämättömäksi. Nykyinen hallitus on tehnyt päätöksiä yrittäjän aseman helpottamiseksi tilanteessa, jossa rekrytointi ei ole onnistunut. Lainsäädäntöä pitäisi kuitenkin edelleen kehittää niin, että irtisanomiseen liittyvät liittyvät riskit eivät tule työnantajalle työntekijöiden palkkaamisen esteeksi.

4. Työnantajaksi ryhtyminen on monimutkaista

Erityisesti ensimmäistä työntekijää harkitsevat yrittäjät kokevat työnantajavelvollisuudet haastaviksi. On perehdyttävä työlainsäädäntöön, työaikamääräyksiin, työehtosopimuksiin, työterveyshuoltoon, vakuutuksiin, palkanlaskentaan ja moniin muihin velvoitteisiin. Tämä näkyy myös yrittäjille suunnatuissa tutkimuksissa ja oppaissa, joissa juuri työnantajavelvoitteet ovat keskeisessä roolissa.

Kysymys ei ole siitä, etteivätkö nämä velvoitteet olisi tärkeitä. Kysymys on siitä, että pienessä yrityksessä sama henkilö on usein yhtä aikaa toimitusjohtaja, myyjä, markkinoija, asiakaspalvelija ja henkilöstöpäällikkö. Jokainen uusi velvoite lisää yrittäjän työmäärää.

Tähän auttaisi se, että pienet mikroyritykset (alle kymmenen henkilöä työllistävät yritykset) saisivat erityiskohtelun vaadittavista hallinnollisista velvoitteista. Suomen yrittäjät ovat ehdottaneet tällaista uudenlaista näkökulmaa lainsäädäntöön.

Yhteenvetona haluaisinkin todeta. Kun yrittäjiltä kysytään, miksi palkkaaminen tuntuu vaikealta, vastaus on harvoin yksi asia. Yleensä kyse on neljän tekijän yhdistelmästä. Sopivia työntekijöitä on vaikea löytää, työllistämisen kokonaiskustannukset ovat suuret, rekrytoinnin taloudellinen riski koetaan merkittäväksi ja työnantajaksi ryhtyminen on monimutkaista erityisesti pienissä yrityksissä.

Jos haluamme Suomeen lisää työpaikkoja, meidän kannattaa ymmärtää nämä esteet mahdollisimman hyvin. Silloin keskustelu siirtyy vastakkainasettelusta siihen, miten työntekijän palkkaamisesta tehdään yrittäjälle helpompaa, turvallisempaa ja houkuttelevampaa. Nyt on aika parantaa työnantajayritysten asemaa ja siten lisätä työpaikkojen määrää Suomeen.

Kirjoittaja on lahtelainen yrittäjä, varakaupunginvaltuutettu sekä eduskuntavaaliehdokas