Mielipide: Pettymyksiä välittäen
Päiväkodeista kantautuu tietoja, että on yli kolmivuotiaita lapsia, jotka yhä käyttävät vaippoja. Viidennen luokan oppilas löydetään nukkumasta koulun vessasta. Vuorokausirytmi on sekaisin peliriippuvuuden takia.
Koulun ala-aulaan tulee aamulla oppilaita, jotka eivät suostu menemään oppitunneille, eivätkä käskystä lähde kotiin. Huoltaja ei myöskään tule pyynnöstä hakemaan kotiin. Mitään erityistä syytä tälle toiminnalle ei ole, ja koulu on käyttänyt kaikki mahdolliset tukitoimet. Poliisiko pitäisi pyytää paikalle poistamaan koulusta?
Nämä esimerkit kertovat lapsen tai nuoren ja vanhemman välisestä suhteesta ja ehkä vielä vanhemmuuden vajeesta.
Minulle herää kysymys. Mikä on muuttunut suomalaisessa yhteiskunnassa vuosikymmenten kuluessa? Yhteiskunta tarjoaa yhä enemmän hyvinvointipalveluita, mutta hyvinvointimme on kokonaisuutena laskusuunnassa. Meillä on Suomessa objektiivinen hyvinvointi, mutta jatkuvasti kasvava subjektiivinen pahoinvointi.
Miten ihmeessä olemme tässä tilanteessa?
Yksinkertaisella kasvatusohjeella, johon sisältyvät ylläpito, rajat ja rakkaus, pääsee pitkälle. Rajoja asettamalla tuotetaan myös pettymyksiä. Kun lapsi/nuori ylittää rajan, häntä ohjeistetaan aluksi kevyesti. Jos lapsi/nuori ylittää ohjeistuksesta huolimatta uudelleen rajan, annetaan seuraamus, josta vanhempi myös pitää itkupotkuraivareista huolimatta kiinni.
Ilman pettymyksiä kasvaneilta lapsilta ja nuorilta puuttuu stressinhallintataitoja, itsetunto ja sosiaaliset taidot eivät ole tarvittavalla tasolla. Nämä puutteet jo itsessään aiheuttavat psyykkistä oireilua.
Vanhemmuus ei ole pelkästään kaveruutta, vaan myös pettymysten aiheuttamista. Kun vanhempi aiheuttaa pettymyksiä välittäen, on vanhemmuus ymmärretty oikein. Tällöin lapsi ja nuori saa tarvitsemansa ohjauksen kohti vastuullista aikuisuutta. Vanhemman rakkaus, rajat ja aika ovat lapselle ja nuorelle korvaamattomia. Digiympäristö ei voi tätä korvata.
Neuvolat, varhaiskasvatus ja koulut ovat tukeneet vanhemmuutta eri tavoilla. Nämä yhteiskunnan tuottamat palvelut eivät kuitenkaan pysty korvaamaan omaa turvallista vanhempaa.
On tärkeää tarjota vanhemmille myös eri tavoin mahdollisuuksia vertaistukeen, jolloin vanhemmat saisivat yhteisöllisyyden kautta selkänojan hankaliin, ei niin mukaviin kasvatustilanteisiin kotona. Kouluissa voitaisiin laatia yhdessä huoltajien kanssa kasvatussopimus oppimisen tueksi.
Pasi Jalonen, rehtori, kunta- ja aluevaaliehdokas (Hollola/Päijät-Häme)