Blogivieras Minna Heinonen-Pesonen: OODI YRITTÄJYYDELLE
1. On yrittäjä alussa aina energiaa täynnä, itsensä työllistämiseen oisko tämä oiva väylä? Ei tarvitse kortistossa roikkua, eikä muiden ehdoilla työmaalla heilua.
Näillä ajatuksilla moni yrittäjä aloittaa uransa. Toiveikkaana ja unelmoiden. Osa onnistuukin, luovat itselleen maltillista vaurastumista äärimmäisen kovalla työllä. Moni yrittäjä luo jopa itselleen mahdollisuuksia tarjota jälkipolvilleen sellaista, mitä eivät koskaan nuorina saaneetkaan.
Tilastoista voi kuitenkin lukea karun todellisuuden. Perheyritystä kauan pyörittäneenä olen törmännyt monen ex-yrittäjäkollegan kohtaloihin. Yrittäminen ei ole ollenkaan niin helppoa kuin moni palkkatyössä käyvä ajattelee ja olettaa. Yhteiskunnan soisikin arvostavan yrittäjien työtä ja panostusta, erityisesti kun nämä yrittäjät ovat joka tapauksessa poissa työttömyystilastoista ja näin ollen myös veronmaksajien taskuilta. Saattavatpa lisäkseen muitakin työllistää.
Yrittäjyys on pyrkimys ottaa oma kohtalo omiin käsiinsä ja minusta itseasiassa sankariteko. Yrittäjät ovat usein ylpeitä siitä, että työllistävät itsensä sekä tekemänsä työnsä yhteiskunnallisesta merkityksestä. Tästä huolimatta monen, varsinkin yksinyrittävän, tulot jäävät alle köyhyysrajan eikä yhteiskunnalta löydy juurikaan tukea. Yrittäjät ovat aina helposti korvattavissa uusilla toiveikkailla sieluilla.
2. Viimein näyttää kasvonsa todellisuus karu. Asiakkaita kun ei riitä, niin pääsee itku ja poru. Investointeihin ei edes saa pankeilta lainaa, byrokratia ja velvoitteet yrittäjän lopulta polvilleen painaa.
Todellisuudessa monen yrittäjän tulot riittävät edellä todetusti pienimpään minimiin. Kasvua on yritykselle vaikeaa luoda, kun pankit saattavat olla hyvinkin nihkeitä rahoituksen suhteen. Pankkikulujen, sekä muiden piilokulujen ja -velvoitteiden jatkuva kasvu ei sekään tue yrittäjän toimeentuloa. Vanha sanonta ”artisti maksaa kulut” ei pidä enää paikkaansa, paitsi toki, jos artisti itsekin toimii yrittäjänä.
Yrittäjän lompakolla käy kova kuhina samalla, kun asiakkaat säästävät pahan päivän varalle. Jopa hyvästä varallisuudesta ja säännöllisistä palkkatuloista nauttivat säästävätymmärtämättä, että ”paha päivä” tulee nopeammin ihmisten säästökuurin seurauksena. Käykäähän ihmiset nauttimassa palveluista!
3. Lopulta yksinyrittäjä uupumuksesta sairastuu ja YEL-järjestelmän ikävät käytännöt paljastuu. Vaikka maksanut on itsensä kipeäksi yrittäjä, on silti pienillä sairauspäivärahoilla pärjättävä.
YEL-laskurista kannattaa käydä katsomassa sairauspäivärahojen laskennan tulokset. Huolimatta sairaudesta joutuu yrittäjä maksamaan sairauspäivien ajoilta YEL-maksunsa. Jos kyseessä on vaikkapa hieroja, jää hänelle päivärahoista kymppejä, parhaimmillaan muutama satanen. Jäljelle jääneistä roposista joutuu yrittäjäparka maksamaan kaikki kulunsa. Jos verotettavaa tuloa ei pitkän sairausloman ajalta yritykselle kerry, niin eipä tarvitse yrittäjän paljoa miettiä YEL-maksujen verovähennysoikeuksia.
Eläkemaksulaskuria lähemmin tarkastellessa paljastuu myös, kuinka pienituloisen yrittäjän eläke onkin ainoastaan muutamia kymppejä enemmän, kuin mitä sellaisen ihmisen, joka on työikänsä maannut sohvalla katsomassa aamupäivän emmerdaleja sekä iltapäivän kaunareita.
On omituista, että nykyisiä yrittäjiä syytetään alivakuuttamisesta sekä 70-luvulla luodun YEL järjestelmän heikkouksista. Kuka käski aikoinaan luoda eläkejärjestelmän, mitä ei ole rahastoitu? Jos työttömänä koko elämänsä aikana ollut saa eläkettä lähes saman verran kuin pienituloinen yrittäjä, on syytä kyseenalaistaa koko järjestelmän reiluus. Yrittäjä maksaa yhteiskunnalle joka tapauksessa huomattavasti vähemmän, koska ei ole yrittäjyytensä aikana saanut valtiolta latin latia. Yrittäjien mollaaminen on täysin aiheetonta.
4. Edelleen jaksaa yrittäjä yrittää ja ihmeenkaupalla haasteista selviää. Tulee vastaan sukupolven vaihdos, mahdollisuus lomailla -edes joskus -aatos. Vaan ei onnistu fiksusti vaihdos ei, kun verottaja kaikesta liikaa veis. Jatkaa siis yrittäjä vielä eläkkeelläänkin pakosti painaa, kunnes päätyy maanalle poloinen vainaa.
Tällä hetkellä meiltä karkaa pääomaa ja reipashenkistä yrittäjyyttä maailmalle. Suomen taloudelle tämä on katastrofi. Menestyviä yrityksiä myydään muualle ja valtionomisteisien yhtiöiden tytäryrityksien pääkonttoreita pyöritetään muun muassa Irlannissa – jolla muuten talouskasvu vasta kohillaan onkin! Verotus ja muut velvoitteet saatikka piilokulut eivät tue yrittäjyyttä Suomessa. Talouskisassa häviämme jopa Ruotsille selvästi. Tämän pitäisi olla perus-kaduntallaajasta huolestuttavampaa kuin jääkiekkokisoissa menestyminen.
Verotuksen seurauksia puntaroidessa kannattaa miettiä esimerkiksi seuraavaa: Pari tuhatta miljonääriä maksaa kohtuullisella veroprosentilla enemmän veroja valtion kassaan, kuin jäljelle jääneet sata miljonääriä, jotka paraikaa kaavailevat ehkä muuttoa ulkomaille. Tämän voi teistä jokainen omilla laskutoimilla varmistaa. On todella lyhytnäköistä verottamalla kuristaa kuoliaaksi koko kansantalous. Ja on todella lyhytnäköistä kuormittaa yrittäjiä kohtuuttomilla vaatimuksilla. Lypsävästä lehmästä kannattaa arvostaen huolehtia.
Kirjoittaja on Hämeen Kokoomuksen varapuheenjohtaja