Blogivieras Jessica Sonko: Miksi ravitsemusterapia on kustannustehokasta?
Terveydenhuollon kustannukset kasvavat, väestörakenne muuttuu ja elintapasairaudet lisääntyvät. Julkisessa keskustelussa puhutaan paljon säästöistä, mutta miten kustannuksia voidaan aidosti vähentää pitkällä aikavälillä? Yksi tapa on panostaa ravitsemusterapiaan.
Vuonna 2023 julkaistun ravitsemushoitosuosituksen mukaan Suomessa noin 18 % kuolemista liittyy ravitsemukseen. Osuus on suurempi kuin EU:ssa keskimäärin ja selvästi suurempi kuin vähäiseen liikuntaan liittyvien kuolemien osuus. Se on myös samaa suuruusluokkaa kuin tupakkaan ja alkoholiin liittyvät kuolemat yhteensä. Kyse ei siis ole marginaalisesta ilmiöstä, vaan merkittävästä kansanterveys- ja kansantalouskysymyksestä.
Ravitsemussuosituksista poikkeava ruokavalio voi lisätä sydän- ja verisuonitautien, syöpien sekä tyypin 2 diabeteksen riskiä. Diabetes aiheutti Suomessa jo vuonna 2011 yli 3,3 miljardin euron kustannukset. Tästä vain noin neljännes oli suoria sairaanhoitokuluja – suurin osa syntyi työkyvyttömyydestä, sairauspoissaoloista ja ennenaikaisista kuolemista. Kun pohdimme hyvinvointialueiden taloutta, pohdimme siis myös työkykyä ja tuottavuutta.
Myös lihavuuden lisääntymisen vaikutus näkyy taloudessa. Sotkanet-tilaston (2024) mukaan Kanta-Hämeessä on toiseksi eniten lihavuutta koko maassa. Lihavuuden kustannukset olivat Suomessa jo vuonna 2005 yli 260 miljoonaa euroa, ja todelliset kustannukset ovat tänä päivänä todennäköisesti huomattavasti suuremmat. FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan lihavuudesta kertyi vuosittain 866 euroa enemmän terveydenhuollon kustannuksia henkilöä kohden verrattuna henkilöihin, joilla ei ollut lihavuutta. Haaste on kuitenkin siinä, ettei lihavuuden hoidon resurssit vastaa lainkaan tarvetta. Jos esimerkiksi syövän hoitoon suhtauduttaisiin yhtä ylimalkaisesti kuin lihavuuden hoitoon, olisi kyse suoranaisesta hoitovirheestä. Ravitsemusohjauksella voitaisiin vaikuttaa inhimillisellä tavalla edellä mainittuihin sairauksiin ja lukuihin.
Tutkimusten mukaan ravitsemusterapeutin kolmen käynnin yksilöohjaus voi pienentää kokonaiskolesterolia 6 %, LDL-kolesterolia 13 % ja painoindeksiä 4 %. Samalla lääkityksen kustannukset voivat vähentyä jopa 1200 euroa potilasta kohden vuodessa. Toisin sanoen muutaman tunnin asiantuntijaohjaus tuottaa säästöjä, jotka ylittävät selvästi sen kustannukset.
Usein vähemmälle huomiolle jää myös vajaaravitsemus, joka aiheuttaa Suomessa noin 600 miljoonan euron lisäkustannukset vuosittain. Sairaalassa vajaaravitun potilaan hoitojakso maksaa lähes 4 000 euroa enemmän kuin hyvässä ravitsemustilassa olevan potilaan. Vajaaravitsemusriskin seulonta ja ravitsemuksen tehostaminen maksaa keskimäärin noin 100 euroa hoitojaksoa kohden, mutta voi lyhentää sairaalassaoloa yhdellä päivällä. Jos yhden hoitopäivän hinta on esimerkiksi 1 000 euroa, säästö on selvä.
Edellä mainittujen lukujen valossa on selvää, että ravitsemusterapia ei ole lisäkulu vaan investointi. Se vähentää lääkitystarvetta, lyhentää hoitojaksoja, ehkäisee komplikaatioita ja tukee työkykyä. Ennaltaehkäisy ei näy välittömästi tunnusluvuissa, mutta se näkyy tulevaisuuden kustannuksissa. Siksi sen vahvistaminen hyvinvointialueilla ei ole pelkästään terveyspoliittinen valinta. Se on myös vastuullista ja inhimillistä talouspolitiikkaa.
Kirjoittaja on laillistettu ravitsemusterapeutti, aluevaltuutettu Kanta-Hämeen hyvinvointialueella sekä kaupunginvaltuutettu Riihimäellä