Blogivieras Mona Pyykkönen: Tasa-arvon tila Suomessa – missä olemme nyt ja mitä vielä puuttuu?

Suomea pidetään usein yhtenä maailman tasa-arvoisimmista maista. Tämä käsitys ei ole syntynyt sattumalta, vaan suomalaiset naiset ovat saaneet äänioikeuden varhain, osallistuvat aktiivisesti työelämään ja ovat näkyvästi mukana politiikassa, koulutuksessa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Silti tasa-arvotyö ei ole valmis, vaan työ sukupuolten välisen tasa-arvon eteen näkyy arjen eri osa-alueilla monin tavoin.

Suomalaiset naiset osallistuvat työelämään lähes yhtä aktiivisesti kuin miehet, mikä on kansainvälisesti tarkasteltuna poikkeuksellista. Korkea koulutustaso ja laaja päivähoitojärjestelmä ovat mahdollistaneet sen, että työ- ja perhe-elämä voidaan yhdistää suhteellisen hyvin.

Tästä huolimatta palkkaerot naisten ja miesten välillä ovat edelleen merkittäviä. Naiset työskentelevät keskimäärin matalammin palkatuilla aloilla, kuten hoiva-, opetus- ja palvelusektorilla. Naisten urakehitykseen vaikuttavat myös rakenteelliset tekijät, kuten perhevapaiden epätasainen jakautuminen. Suomessa perhevapaat ja julkiset palvelut tukevat vanhemmuutta, mutta käytännössä hoivavastuu jakautuu yhä epätasaisesti. Naiset käyttävät edelleen suurimman osan perhevapaista, mikä voi vaikuttaa heidän urakehitykseensä, ansiotuloihinsa ja eläketurvaansa. Viime vuosina perhevapaauudistuksilla on pyritty tasaisempaan vastuunjakoon, kannustaen isiä käyttämään enemmän vapaita. Muutokset näkyvät vähitellen myös yhteiskunnan asenteissa, mutta todellinen tasa-arvo syntyy vasta, kun työ kodinpyörityksestä nähdään yhteisenä vastuuna.

Työelämä itsessään on myös murroksessa. Digitalisaatio, alustatalous ja jatkuva osaamisen päivittäminen vaikuttavat siihen, millaisia mahdollisuuksia eri sukupuolilla on edetä urallaan. Naiset ovat edelleen aliedustettuina teknologiasektorilla, vaikka juuri nämä alat tarjoavat tulevaisuuden parhaat uranäkymät ja palkkatasot. Palkkatasa-arvo ei myöskään ole toteutunut edes suorassa vertailussa: vuonna 2024 ”naisen euro” oli edelleen vain 84 senttiä, mikä kertoo siitä, että rakenteelliset vinoumat ovat edelleen sitkeitä.

Koulutuksessa suomalaiset naiset menestyvät erinomaisesti. Naiset suorittavat korkeakoulututkintoja miehiä enemmän ja ovat vahvasti edustettuina monilla asiantuntija-aloilla. Tämä kehitys on vahvistanut naisten asemaa yhteiskunnassa ja lisännyt taloudellista itsenäisyyttä. Haasteena on kuitenkin koulutusalojen sukupuolittuminen. Tekniikan ja ICT-alojen opiskelijoista edelleen enemmistön muodostavat miehet, kun taas sosiaali- ja terveysalat ovat naisvaltaisia. Tämä vaikuttaa pitkällä aikavälillä myös palkkatasoon ja työmarkkinoiden rakenteeseen.

Suomi on ollut edelläkävijä naisten poliittisessa osallistumisessa. Suomi oli ensimmäinen maa Euroopassa ja kolmas koko maailmassa, jossa naiset saivat äänestää. Nykyään naiset toimivat ministereinä, kansanedustajina ja kunnallisissa luottamustehtävissä merkittävissä määrin. Poliittinen näkyvyys on tärkeää, sillä päätöksenteossa mukana oleminen vaikuttaa siihen, millaisia kysymyksiä yhteiskunnassa pidetään tärkeinä. Silti johtotehtävissä, erityisesti yritysmaailmassa, miehet ovat edelleen enemmistönä. Lasikatto ei ole murentunut, vaikka se on monin paikoin jo ohentunut.

Tasa-arvon edistäminen ei ole vain naisten asia. Tulevaisuuden kannalta keskeisiä kysymyksiä ovat sukupuolten välinen palkkatasa-arvo, hoivavastuun jakautuminen, työelämän joustavuus sekä sukupuolistereotypioiden purkaminen jo kasvatuksessa. Koko yhteiskunta vahvistuu, kun jokaisella on mahdollisuus osallistua, vaikuttaa ja toteuttaa itseään sukupuolesta riippumatta.

Kirjoittaja on Hämeen Kokoomuksen varapuheenjohtaja