Blogivieras Sari Rautio: Mitä opiksi Unkarin vaaleista
En taida olla ainoa, joka seuraa liki koko hereillä olo ajan uutisvirtaa. Paljon on huolestuttavia asioita, yllättäviä ja hämmentäviä, ja välillä tuntuu, että maailma tai ainakin osa sen johtajista on tullut hulluksi. Onneksi myös hyviä uutisia tulee, kun vaan osaamme erottaa ne uutisvirrasta. Unkarin vaalien tulos on saanut presidenttimme hymyilemään päivästä toiseen, ja siitä demokratian voitosta on syytäkin iloita. Oli mahtava katsoa uutiskuvia Tonavan rannoilla villisti juhlivista ihmismassoista, ja seurata juttuja eri ikäisistä unkarilaisista, jotka vuosien jälkeen suunnittelevat paluuta kotimaahansa. Mutta mikä kaikki sai aikaan tuon maanvyörymän lailla tulleen voiton, joka ei jättänyt kansan tahtoa epäselväksi?
Ensinnäkin EU:n pehmeäksi väitetty voima näytti tehonsa. Kun Unkarin väistyvä hallinto heikensi päätös päätökseltä maan oikeusvaltiotilannetta, demokratian asemaa vaalipiirejä ja sääntöjä muuttamalla ja myös riippumattoman median toimintamahdollisuuksia, EU käytti valtaansa. Orbanin aikana on noin 20 miljardia Unkarille myönnettyjä aluekehitysvaroja jätetty luovuttamatta perustuen rahoituksen oikeusvaltiosääntelyyn. Tällä päätöksellä on saatu aikaan selkeää Unkarin talouden heikentymistä ja hidastumista, ja sillä edesautettu demokratian vahvistumista. Yhteisten pelisääntöjen noudattamisen pitää koskea kaikkia, ja niiden rikkomisesta aiheutuvien pakotteiden käynnistäminen on syytä pitää ei vaan muistissa vaan käytössä. Pidetään tämä mielessä kaikissa eri tehtävissä toimiessamme.
Toisena syynä on varmasti Unkarin johdon ylimielisyys ja avoin kumppanuus epäilyksiä herättävien johtajien kanssa. Ulkoministerin paljastuneet viestit EU pöydistä suoraan Kremliin oli liikaa myös niille, jotka eivät niin paljoa yhteistä unioniamme rakasta. Petollinen toiminta ei kanna pitkälle, ja yleensä aina siitä jää kiinni. Tämäkin sääntö on yleismaailmallinen. Politiikassa päivät ovat peräkkäin.
Ja kolmas, todella tärkeä selitys, on Unkarin tulevan pääministerin ja hänen joukkojensa vahva yhteistyö. Ajatelkaa, eri puolueet kykenivät yhdistämään voimansa, löytämään yhteiset kaikista tärkeimmät asiat eli eurooppalaisuuden, oikeusvaltion säilyttämisen ja demokratian arvostamisen, ja siirtämään sivuun erimielisyydet. Tätä toivoisin myös kotimaan politiikkaan, NATO päätöksessä se onnistui, samoin velkajarruun kykenivät useimmat puolueet sitoutumaan, mutta liian usein keskitytään erimielisyyksien suurentelemiseen ja erojen syventämiseen, käydään ikään kuin jatkuvaa vaalikamppailua. Ja se on raskasta, heikentää kansalaisten luottamusta politiikkaan ja poliitikkoihin yleisesti, ja hidastaa tarvittavien päätösten aikaansaamista. Ollaan siis enemmän rakentajia kuin rikkojia, ja nostetaan esille hyviä asioita, ihmisen kokoisia.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, nostan esiin pitkäjänteisen vaalityön. Voittanut Peter Magyar kiersi yli puolitoista vuotta jokaisessa pienessäkin kylässä, kuunteli ja keskusteli ihmisten kanssa, kohtasi ja kertoi tästä myös eteenpäin taitavana somenkäyttäjänä. Magyar rakensi myös vaaliohjelmansa selkeästi toivotun muutoksen tekijäksi, toivoa rakentavaksi, selkeäksi ja helpoksi ihmisten ymmärtää. Eli aina selvitään, kun puhutaan ihmisten kanssa, ollaan läsnä ja lähellä, eikä vaan opeteta ja kerrota, vaan kuunnellaan. Vuoden päästä järjestettävät eduskuntavaalit vaativat meiltä nyt kuuntelemista ja keskustelua, nöyryyttä ja ahkeruutta. Vaalit voitetaan joka ikinen päivä, joka ikisessä kohtaamisessa, ja jokaisen mukaan ottaen. Toivo syntyy tekemällä, yhteisöissä luottamusta rakentamalla. Ja sitten mekin pääsemme tanssimaan paitsi Vanajan rannalla, jokaisen joen, järven ja meren rannoilla vaalivoittoa.
Kirjoittaja on EU:n alueiden komitean jäsen ja EPP-ryhmän puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu Hämeenlinnassa sekä aluevaltuutettu Kanta-Hämeessä