Mielipide: Työvoimapalveluiden uudistaminen edellyttää yhteistyötä moneen suuntaan

Etelä-Hämeen työllisyysalue aloitti toimintansa osana Riihimäen kaupunkikonsernia tämän vuoden alussa. Koko maassa alueita on 45. Työvoimatoimistojen tehtävien lisäksi kunnille siirtyvät elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista julkisiin työvoimapalveluihin liittyvät hankintatehtävät ja eräitä maksatustehtäviä.

Palvelut ovat työpaikkojen luomisen ja kuntien elinvoiman edistämisen kannalta keskeistä. Palvelut turvaavat osaavan työvoiman saatavuutta ja työtä hakevien mahdollisuuksia saada työtä. Tärkeä tehtävä on myös edistää uuden yritystoiminnan syntymistä, yritysten toimintaedellytyksiä ja työelämän laatua.

Osaavan työvoiman saatavuus on useilla aloilla suurin yksittäinen kasvun este. Onnistunut uuden lainsäädännön toimeenpano edellyttää valtion, työvoima-alueiden ja yritysten toimivaa yhteistyötä. Työllisyysalueet palvelevat myös työnantajia ja yritykset ovat avainasemassa työllisyyden parantamisessa. Aito työllistyminen tarkoittaa, että on työpaikkoja mihin työllistyä.

Pelkkä hallinnon siirto on vasta alku ja sisällöllisen kehittämistyön aika on edessä. Alueellisten haasteiden lisäksi on pystyttävä vastaamaan valtakunnallisiin työvoiman liikkuvuutta koskeviin kysymyksiin. Työvoima-alueiden perustamisen seurauksena ei saa olla valtakunnallinen pirstaloituminen. Asiat on pystyttävä hoitamaan juohevasti myös niissä tilanteissa, kun työssäkäyntialueen rajat ylittävät maakuntien ja kuntien rajat. Myös yhteistyön hyvinvointialueiden suuntaan on oltava aktiivista samoin kuin naapureina olevien työllisyysalueiden suuntaan.

Uudistus on kuntatalouden näkökulmasta merkittävä. Kuntien talous on kokonaisuutenaan haasteellisessa tilanteessa ja on tärkeää, että uudet vastuut katetaan määrällisesti riittävillä valtionosuuksilla. Esimerkiksi työttömyysetuuden kuntaosuusmaksut tulevat jatkossa aikaistumaan ja porrastumaan ja ovat merkittävä erä kuntien rahapussissa. Maksujen määrän arvioidaan noin tuplaantuvan nykyisestään. Uudistus kannustaa siihen, että työttömyysjaksot olisivat mahdollisimman lyhyitä. Tämä edellyttää paitsi tehokkaita TE-palveluita myös kuntien elinvoimatyön tehostamista. Elinkeinopalveluihin liittyviltä osiltaan työvoima-alueen suunnittelu on vasta alkuvaiheissaan ja organisoimatonta.

Muutoksessa on myös mahdollisuus. Suomalainen yrityskenttä on heterogeeninen ja kehittämispotentiaalia on paljon. Valtion tarjoamat elinkeinopalvelut ovat kohtuullisen huonosti tunnettuja varsinkin pienten yritysten ja yksinyrittäjien keskuudessa. Tässä on uuden TE-palvelun yksi mahdollisuus. Omaan kuntaan tai sen kehitysyhtiöön on pienillä yrityksillä jatkossa kenties matalampi kynnys olla yhteydessä kuin valtiota edustavaan organisaatioon. Työllisyysalueet voivat räätälöidä palvelut vastaamaan oman alueensa yritysten profiilia ja tarpeita sekä kytkeä elinkeinopalvelut tiiviimmin osaksi muita kunnan, kehitysyhtiöiden ja muiden toimijoiden jo nyt tarjoamia alueellisia yrityspalveluita.

Uudistus muuttaa työllisyys- ja elinkeinopalveluiden tuottamista. Se ei kuitenkaan muuta sitä periaatetta ja tavoitetta, että työn vastaanottamisen pitää aina olla työkykyiselle ihmiselle kannattavampaa kuin työttömyys.

Aino Närkki

Etelä-Hämeen työllisyysalueen puheenjohtaja

Riihimäki